Hurahtaa voi siihenkin! Olin ollut aikeissa ilmoittautua pronssikurssille jo yli kymmenen vuotta sitten, mutta ajattelin, etteivät roposeni riitä arpakuutiota suurempiin askareisiin ja etten jaksaisi valaa töitäni. Edelleenkään en jaksa valaa töitäni, mutta siihen saa apuvoimia, ja edelleenkään lotto ei ole kosinut, mutta aina jostain saa säästettyä. Huonoa ekologista omaatuntoa saa lievennettyä hitusen sillä, että käytämme valussa kierrätysmetalleja.
Parasta kaikesta on kurssin opettaja, joka ei turhia jarruttele, mitä ideointiin tulee. Rautaisen -vai pitäisiköhän sanoa pronssisen- kokemuksen lisäksi hänellä on uskomaton kyky pitää vaivihkaa silmällä kaltaisiani oppilaita, jotka meinaavat tehdä välillä jotain hölmöä… Suuren suuret kiitokset Erkille!

Itseäni kiehtoo erityisesti se, että normaalisti pehmeinä mielletyt asiat onkin toteutettu metallista ja toisinpäin. Siinä on aina jotain yllättävyyttä.
Pronssilintu on niitä viehkeitä herraskaisia, jotka ovat syntyneet kultalusikka suussaan, mutta jotain on lukonkin takana.
Rintaliivit ovat kepeä biologinen kello: aikakausi alkaa tirkistelystä ja kun vuosikymmenet  kulkevat, rinnat alkavat vääjämättömästi tippua. (Fontti sama kuin onnittelukorteissa.) Kuvakehykseen en ole vielä löytänyt sitä juuri oikeaa kuvaa, vaikka ideoita on kyllä ehdolla.

Bronze-works

Did I tell that one of my favorite colours are bronze and turquoise? I was excited whole evening after bras turned turquoise. I truly enjoyed those colours. Bras tells a story how age influences to women and their breasts. With a little smile. A picture in the end is still missing. Maybe I'll find the right one.
Bronze-crow tells her own story. Someones born a golden spoon in their mouths. But is that all?

Right, and there may be one bronze-corset waiting for next autumn…