Valitsin koulussa 9-vuotiaana tekniset työt. Osaksi siksi, että silloinen tekstiilityönopettaja oli pelottava ja toisaalta järkeilin, että puutöitä olisi vaikeampi tehdä kotona kuin ommella. Tähän päivään menessä en siis ole neulonut yhtään sukkaa ja olen autuaan tietämätön kantapäiden vaikeudesta. :)

 

Peruskoulun jälkeen tekniset työt jäivät, kunnes jokunen vuosi takaperin sain ajatuksen tehdä tuohi- ja metallikorsetin, joten ei auttanut muu kuin kirjautua kansalaisopiston kurssille. Muut tekivät järkeviä, käytännöllisiä töitä ja minä pienellä häpeänpunalla vaatteita. (Samaisella kurssilla tein myös sandaalin ja metallitutun.) Jokusen teknisen työn kurssin jälkeen ajauduin kuluneena syksynä puunmuotoilukurssille, jossa voi oikein luvan kanssa veistellä omiaan. Eräässä puunjuuressa näin ensin linnun vartalon, sitten kamelin ja lopulta siitä tuli "Impi kastautuu".  Näen usein asioita "väärin", mutta tässä lajissa siitä on suorastaan hyötyä. Taltan käyttöni ei todellakaan ole hienostunutta, mutta jos puu kertoo muotonsa etukäteen, nikkarointia ei välttämättä tarvitse mittavissa määrin.

Ajatukset muuttuvat muutenkin töiden edetessä. Koivukirjan työnimi oli "Helvetin portin katalogi", mutta lopulta se kertoikin kaskenpoltosta. Saatta kuitenkin olla, että luen kirjaa vielä joskus toisin -liekithän ovat kieltämättä komeat :) 

 

Kiitokset Tapanillle kurssista!

 

Ps: Kurssimme tuotoksi on esillä Aulagalleriassa .

 

 

  

Aino, hiusten pesu                                        Koivukirja: kaskenpoltto

Woodworks

 

This autumn I signed to a wood art course. I like hand working instead of machines and now I really know what  a good chisel means! It is fascinating to find forms from wood pieces.