Edellisestä keramiikkakurssistani oli kulunut rapeat 20 vuotta, kun jälleen pyörittelin savipalloa. Olin jo unohtanut, kuinka ihanalta savi tuntuu käsissä ja kuinka savi saattaa viedä ilman, että itse edes tietää, mitä kimpaleesta on syntymässä -työ vain syntyy itsestään.

Taisi tälläkin kansalaisopiston kurssilla aiheeni pyöriä tavalla tai toisella vaatteiden parissa; naisfiguureja leningeissään, mekkoja, kenkiä, pari kanapilliä… Ja vaikka kuinka päätin, etten tekisi korsettia, niin viimeisinä viikkoina iso keramiikkakorsetti oli sittenkin rakenteilla. Rohkeutta ei vieläkään riittänyt dreijauksen kokeiluun, ja lasitustakin olin alkanut aristella sitten teinivuosien. Toisaalta lasittamattoman työn voi myös aina kantaa luonnonhelmaan arkeologien löydettäväksi vuonna 2132.

   

 

      

Ceramics

I just loved last ceramics course! Clay feels so good in hands and engobe colours was bright and delight. All that I had forgot in 20 years.
Sometimes during the course I tried to do something specific, but clay decided otherwise and finally issue was a lady not a magpie or weird faces - not those I had sketched.

First female ocarina didn't whistle -I made it four times- that's why I call it "Miss silent ocarina". The other female ocarina whistles and her name is "Musetta".