lauantai, 5. elokuu 2017

Avaimet onneen

On kaksi tapaa tulla onnelliseksi: mennä tanssitunnille tai taidevalimolle.

Ongelma ratkaistu, seuraava...

Taidetanssitunneilla saa ilmaista tunteitaan, joita ei muutoin pysty aina tunnistamaan tai sanoittamaan. Tanssitunneilla saman koreografian voi vääntää tuliseksi, tyttömäiseksi, lempeyttä huokuvaksi, keppostelevaksi, kainostelevaksi tai jopa julkeaksi. Ja aina tunneilta poistuu onnillisena. Toisinaan kadottaa aijan ja paikan ja on niin pakahtumaisillaan onnesta, että toivoisi jopa kuolevansa siihen paikkaan.

 

Taidevalu on myös opettelua itseensä. Jos ottaa etäisyyttä, voi tarkastella, kuinka alitajunta nappaa kiinni pieneen vihjeeseen ja lähtee kuljettamaan sitä eteenpäin. Voi naureskella, kuinka ego pettyy, jos joku suunnitelma ei toteutunutkaan halutunlaisesti, mutta käsillä tekeminen ja itsensä haastaminen tekee jo itsessään onnelliseksi. Mikä juuri pronssivalusta tekee huikean, on se ajatus, että tämän päivän sodanjulistukeni jäävät ilkkumaan jopa vuosituhanneksi. (Sikäli mikäli kukaan ei katso sopivaksi niitä sulattaa :) ) Jos pronssinaiseni näyttää keskisormea, ymmärtääkö ihminen tuhannen vuoden päästä sen merkityksen? Toisaalta tämä tuo myös vastuuta yhteisten luonnonvarojen käytöstä: onko minulla oikeus tehdä juuri tämä työ? Onko se tarpeeksi hyvä metallin säilytysmuodoksi?

 

prpnssi%20keskisormi%20yks%20net.jpg

 

Happiness is made from dance and bronze sculpturing

sunnuntai, 26. kesäkuu 2016

Päättymätön kehä

Aina täytyy näköjään olla meneillään joku hulluus, johon paneutuu oikein antaumuksella. Miksikäs ei samalla kaksi. Kaivoin tuossa vanhan kivi-innostukseni taas päivänvaloon ja selittelin kivihankintojani tekosyyllä, että ne ovat olennainen osa pronssitöitäni. Uusille pronssitöille sai puolestaan oikeutuksen, koska sattui löytymään oikein sopiva kivi. Eli kehä oli valmis: lisää pronssia, joille lisää kiviä, joille lisää pronssia jne. Joku murjaisikin, että taidan elää kivikautta :)

 

Nyt on sitten kilokaupalla molempia, jopa valmiiksi teoksiksi saakka kehiteltyinä, vaikka keskeneräisiäkin on vielä roppakaupalla odottamassa sekä valamattomia että valettuja. Kutsunkin valimoa/pajaa nykyään onnelaksi, koska siellä vain on niin mielekästä tekemistä ja loistava opettaja auttaa aina, kun tulee ongelmanpoikasta. Toisaalta haluan aina itse ensin yrittää ratkaista muotitusonglemaa, koska se on mukavasti haastavaa. 

 

Kivillä on oma symbolinen merkityksensä töissäni. Saman kivilajin merkitys saattaa kuitenkin vaihdella työn kokonaisuuden mukaan. Kivistä kohdistuu lisäksi itseäni kohtaan viehättävä nöyryytys: tekipä itse omin käsin kuinka parhaansa, luonnon muodostama kivi vie kuitenkin aina voiton.

Tällä herkellä mielen päällä näyttää olevan naisten oikeudet, itsetutkiskelu ja ympäristökatastrofi, mutta joitain kepeitäkin aiheita on aina vastapainoksi tekeillä.

Kuvissa on joitain viimeisimpiä kivillä varustettuja pronssitöitä. Esim. kettu lähti liikkeelle ihan savimallin muotoilusta ja pitkällisen nikkaroinni jälkeen valmista tuli. Tosin välillä usko alkoi loppua, sillä arvioin pronssin lämpölaajenemisen väärin ja taisipa tuo mallikin muotituksessa rojahtaa, joten kuinka ollakaan kivi ei mahtunutkaan korkeussuunnassa työn sisään -heitto oli vieläpä melkoinen! Seuraavaksi miettimään ratkaisua ongelmaan... :) Tämä touhu on koko ajan yhtä ongelmanratkaisua. 

savikettu%2002%20net.jpg

pronssikettu%20kivilla%CC%88%20net.jpg pronssi%20maan%20a%CC%88iti%20net.jpg

pronssi%20rokokoo%20net.jpg pronsi%20minuuden%20labyrintti%20net.jpg

 

Heavy stuffs

 

When I find a new stone I have to make a new bronze work inspired by it and then I invent a brand new bronzework and use it as an excuse to buy a new stone. That's the hard but unavoidable way to stuff your home full of stones and bronze. One nice day you'll move and there is no one to help you. I wonder why?

man%20a%CC%88iti%20poistuu%2001%20net.jp

torstai, 9. heinäkuu 2015

Viimeisin pullautus uunista ulos

Pronssitöitä oli talven mittaan useampikin kesken, mutta kevätnäyttelyyn taas rutistettiin paketteja kasaan. Näyttelyn jälkeen hiissasin pyörällä työt muutamassa erässä (pronssin lisäksi oli kipsi- ja betonimöhkäleitä sekä iso kivi kuljetettavana, 7-17 kg) ja hiki virtasi. 

Tällä kertaa suurin ja epäonnisin työ oli kauris riippukeinussa. (Jostain syystä en keksi pronssitöilleni nimiä, vaikka tarinaa kyllä riittääkin.) Monta yötä sai pohtia etukäteen, kuinka saa pelkän mallin pysymään kasassa. Näissä hommissa melkein kannattaa tehdä ajatustyötä etukäteen, ennen kuin alkaa nikkaroida -kantapää on niin opettanut. Uskaliaana tein kauriin pään polymeerimassasta, koska se on mukava leipoa ja paistettuna kestäisi muotittamisen. Vaan ei toiminut valussa, ei. Taisin olla liian tyytyväinen korvien asentoon ja silmien ilmeeseen, joten maailmankaikkeus päätti vähän näpäyttää :). Toinen sarvi ja silmä sekä korvat eivät valautuneet lainkaan, päälakikin puttui, mutta ylimääräistä metallia oli siellä, missä sitä ei pitänyt olla. Alkoi kova kilkutus.

vahakauris%20kesk%20tulost.jpg  pronssikauris%20valukanavat%20net.jpg

pronssikauris%20valu%20net.jpg

Tämän työn tarina? Ajatus leimahti, kun kuulin ohikulkeissani keskustelunpätkän kauriin metsästyksestä. Lopulta siinä on Juice Leskistä sekä Marie Antoinette'a ynnä pieni sodanjulistus: Vastausta nuoleen ei kannata kysyä ainakaan kasvissyöjältä ;) 

pronssikauris%20tuotek01%20net.jpg 

pronssikauris%20tuotek04%20net.jpg

 

Bronze-deer

All cakes available, still needs to kill? 

Bronze, 13,3 kg. To the stars through difficulties. Well not to fine stars, but I did my best after disaster. And what we learned is that polymere mass is not suitable for this kind of bronze work.

 

torstai, 15. toukokuu 2014

Aristokraatti uimarannalla

Seuraava aatelinen on tiukka naisihminen, joka valitettavasti joutuu rahvaan kanssa samalle hiekkarannalle. Tuikealla katsannollaan hän pyrkii painostamaan muut pois rannalta, jotta Hänen armonsa saisi nauttia rantahetkestä ylhäisessä yksinäisyydessään. 

 

keramiikkauimari%20net-normal.jpg    keramiikkauimari%20kasvot%20net-normal.j

 

Noble lady at a sea shore. She must share the beach with common people and she is not very happy about it. 

maanantai, 5. toukokuu 2014

Pronssikorsetti

Tuli lopulta valmista! Painoa 12,2 kg ilman telinettä. Ja painavaa tarinaa naiseudesta. Korsetti oli jo valmisteilla kaksi vuotta sitten, mutta onneksi oli kanttia laittaa projekti hyllylle odottamaan: siitä oli tulossa hyvää vauhtia nätti mutta tylsä. Hauduttelun jälkeen ajatusta oli syntymässä, vaikkakin karamellit  ja keksit lopulta unohtuivat  tyystin korsestista. (Luonnoskirjassa ne vielä olivat mukana.)

pronssikorsetti%2001%20net-normal.jpg

Korsetin koko on tietysti joku oma henkilökohtainen juttu. Olisihan se tullut halvemmaksi puoleen mittakaavaan toteutettuna ja käsittelykin olisi ollut helpompaa, mutta pienellä on isot huvit. Muutoin korsetti on naiseen kohdistuvien odotusten tarkastelua. Kana, hanhi, kalkkuna ja huuhkaja ovat naisista käytettyjä (lintumaisia)haukkumasanoja, jotka sijoitin kunniamerkeiksi kunniamerkkien paikalle. Sulkakynän alla oli teksti "Palvottua hiljaisuutta" viittauksena historiaan naisen vaikuttamismahdollisuuksiin ja asemaan, mutta teksti katosi valussa, mikä omalla tavalla on vieläkin osuvampaa ilmiönä. Ainoina sallittuina ja jokseenkin kunnialisina ammatteina kirjailija, opettaja ja ompelija. Ulkonäköodotuksia ja lukittuja ajatuksia. Toisaalta myös romanttista kauneutta ja ohittamattomuutta. Ripaus vakavuutta, mutta enimmäkseen leikkimielistä satiiria ja mahtipontisuutta.

 

pronssikorsetti%20pronze%20corset%20linn  pronssikorsetti%20sulka%20pronzecorset%2

Kiitokset avusta valajille ja telineen hitsaajille!

 

Bronze corset

 

Finally ready - almost :) It probably needs keys, biscuits and candies but it's ready in this state. This work wonders in women's life. Chicken, goose, turkey and eagleowl are in finish language nasty words for women who are stupid, old or weird.

 

pronssikorsetti%20valokuvakehys%20pronze  pronssikorsetti%20sakset%20pronzecorset%