Pronssitöitä oli talven mittaan useampikin kesken, mutta kevätnäyttelyyn taas rutistettiin paketteja kasaan. Näyttelyn jälkeen hiissasin pyörällä työt muutamassa erässä (pronssin lisäksi oli kipsi- ja betonimöhkäleitä sekä iso kivi kuljetettavana, 7-17 kg) ja hiki virtasi. 

Tällä kertaa suurin ja epäonnisin työ oli kauris riippukeinussa. (Jostain syystä en keksi pronssitöilleni nimiä, vaikka tarinaa kyllä riittääkin.) Monta yötä sai pohtia etukäteen, kuinka saa pelkän mallin pysymään kasassa. Näissä hommissa melkein kannattaa tehdä ajatustyötä etukäteen, ennen kuin alkaa nikkaroida -kantapää on niin opettanut. Uskaliaana tein kauriin pään polymeerimassasta, koska se on mukava leipoa ja paistettuna kestäisi muotittamisen. Vaan ei toiminut valussa, ei. Taisin olla liian tyytyväinen korvien asentoon ja silmien ilmeeseen, joten maailmankaikkeus päätti vähän näpäyttää :). Toinen sarvi ja silmä sekä korvat eivät valautuneet lainkaan, päälakikin puttui, mutta ylimääräistä metallia oli siellä, missä sitä ei pitänyt olla. Alkoi kova kilkutus.

  

Tämän työn tarina? Ajatus leimahti, kun kuulin ohikulkeissani keskustelunpätkän kauriin metsästyksestä. Lopulta siinä on Juice Leskistä sekä Marie Antoinette'a ynnä pieni sodanjulistus: Vastausta nuoleen ei kannata kysyä ainakaan kasvissyöjältä ;) 

 

 

Bronze-deer

All cakes available, still needs to kill? 

Bronze, 13,3 kg. To the stars through difficulties. Well not to fine stars, but I did my best after disaster. And what we learned is that polymere mass is not suitable for this kind of bronze work.