Ongelma ratkaistu, seuraava...

Taidetanssitunneilla saa ilmaista tunteitaan, joita ei muutoin pysty aina tunnistamaan tai sanoittamaan. Tanssitunneilla saman koreografian voi vääntää tuliseksi, tyttömäiseksi, lempeyttä huokuvaksi, keppostelevaksi, kainostelevaksi tai jopa julkeaksi. Ja aina tunneilta poistuu onnillisena. Toisinaan kadottaa aijan ja paikan ja on niin pakahtumaisillaan onnesta, että toivoisi jopa kuolevansa siihen paikkaan.

Taidevalu on myös opettelua itseensä. Jos ottaa etäisyyttä, voi tarkastella, kuinka alitajunta nappaa kiinni pieneen vihjeeseen ja lähtee kuljettamaan sitä eteenpäin. Voi naureskella, kuinka ego pettyy, jos joku suunnitelma ei toteutunutkaan halutunlaisesti, mutta käsillä tekeminen ja itsensä haastaminen tekee jo itsessään onnelliseksi. Mikä juuri pronssivalusta tekee huikean, on se ajatus, että tämän päivän sodanjulistukeni jäävät ilkkumaan jopa vuosituhanneksi. (Sikäli mikäli kukaan ei katso sopivaksi niitä sulattaa :) ) Jos pronssinaiseni näyttää keskisormea, ymmärtääkö ihminen tuhannen vuoden päästä sen merkityksen? Toisaalta tämä tuo myös vastuuta yhteisten luonnonvarojen käytöstä: onko minulla oikeus tehdä juuri tämä työ? Onko se tarpeeksi hyvä metallin säilytysmuodoksi?

Happiness is made from dance and bronze sculpturing

Nyt on sitten kilokaupalla molempia, jopa valmiiksi teoksiksi saakka kehiteltyinä, vaikka keskeneräisiäkin on vielä roppakaupalla odottamassa sekä valamattomia että valettuja. Kutsunkin valimoa/pajaa nykyään onnelaksi, koska siellä vain on niin mielekästä tekemistä ja loistava opettaja auttaa aina, kun tulee ongelmanpoikasta. Toisaalta haluan aina itse ensin yrittää ratkaista muotitusonglemaa, koska se on mukavasti haastavaa. 

Kivillä on oma symbolinen merkityksensä töissäni. Saman kivilajin merkitys saattaa kuitenkin vaihdella työn kokonaisuuden mukaan. Kivistä kohdistuu lisäksi itseäni kohtaan viehättävä nöyryytys: tekipä itse omin käsin kuinka parhaansa, luonnon muodostama kivi vie kuitenkin aina voiton.

Tällä herkellä mielen päällä näyttää olevan naisten oikeudet, itsetutkiskelu ja ympäristökatastrofi, mutta joitain kepeitäkin aiheita on aina vastapainoksi tekeillä.

Kuvissa on joitain viimeisimpiä kivillä varustettuja pronssitöitä. Esim. kettu lähti liikkeelle ihan savimallin muotoilusta ja pitkällisen nikkaroinni jälkeen valmista tuli. Tosin välillä usko alkoi loppua, sillä arvioin pronssin lämpölaajenemisen väärin ja taisipa tuo mallikin muotituksessa rojahtaa, joten kuinka ollakaan kivi ei mahtunutkaan korkeussuunnassa työn sisään -heitto oli vieläpä melkoinen! Seuraavaksi miettimään ratkaisua ongelmaan... :) Tämä touhu on koko ajan yhtä ongelmanratkaisua. 

Heavy stuffs

When I find a new stone I have to make a new bronze work inspired by it and then I invent a brand new bronzework and use it as an excuse to buy a new stone. That's the hard but unavoidable way to stuff your home full of stones and bronze. One nice day you'll move and there is no one to help you. I wonder why?

Tällä kertaa suurin ja epäonnisin työ oli kauris riippukeinussa. (Jostain syystä en keksi pronssitöilleni nimiä, vaikka tarinaa kyllä riittääkin.) Monta yötä sai pohtia etukäteen, kuinka saa pelkän mallin pysymään kasassa. Näissä hommissa melkein kannattaa tehdä ajatustyötä etukäteen, ennen kuin alkaa nikkaroida -kantapää on niin opettanut. Uskaliaana tein kauriin pään polymeerimassasta, koska se on mukava leipoa ja paistettuna kestäisi muotittamisen. Vaan ei toiminut valussa, ei. Taisin olla liian tyytyväinen korvien asentoon ja silmien ilmeeseen, joten maailmankaikkeus päätti vähän näpäyttää :). Toinen sarvi ja silmä sekä korvat eivät valautuneet lainkaan, päälakikin puttui, mutta ylimääräistä metallia oli siellä, missä sitä ei pitänyt olla. Alkoi kova kilkutus.

Tämän työn tarina? Ajatus leimahti, kun kuulin ohikulkeissani keskustelunpätkän kauriin metsästyksestä. Lopulta siinä on Juice Leskistä sekä Marie Antoinette'a ynnä pieni sodanjulistus: Vastausta nuoleen ei kannata kysyä ainakaan kasvissyöjältä ;) 

Bronze-deer

All cakes available, still needs to kill? 

Bronze, 13,3 kg. To the stars through difficulties. Well not to fine stars, but I did my best after disaster. And what we learned is that polymere mass is not suitable for this kind of bronze work.

Noble lady at a sea shore. She must share the beach with common people and she is not very happy about it. 

Korsetin koko on tietysti joku oma henkilökohtainen juttu. Olisihan se tullut halvemmaksi puoleen mittakaavaan toteutettuna ja käsittelykin olisi ollut helpompaa, mutta pienellä on isot huvit. Muutoin korsetti on naiseen kohdistuvien odotusten tarkastelua. Kana, hanhi, kalkkuna ja huuhkaja ovat naisista käytettyjä (lintumaisia)haukkumasanoja, jotka sijoitin kunniamerkeiksi kunniamerkkien paikalle. Sulkakynän alla oli teksti "Palvottua hiljaisuutta" viittauksena historiaan naisen vaikuttamismahdollisuuksiin ja asemaan, mutta teksti katosi valussa, mikä omalla tavalla on vieläkin osuvampaa ilmiönä. Ainoina sallittuina ja jokseenkin kunnialisina ammatteina kirjailija, opettaja ja ompelija. Ulkonäköodotuksia ja lukittuja ajatuksia. Toisaalta myös romanttista kauneutta ja ohittamattomuutta. Ripaus vakavuutta, mutta enimmäkseen leikkimielistä satiiria ja mahtipontisuutta.

Kiitokset avusta valajille ja telineen hitsaajille!

Bronze corset

Finally ready - almost :) It probably needs keys, biscuits and candies but it's ready in this state. This work wonders in women's life. Chicken, goose, turkey and eagleowl are in finish language nasty words for women who are stupid, old or weird.

Hopeasavikurssilla tein jo korsetin, joten nyt harrastin parin mekon verran, parin kettupesueen, leppäaiheiden ja erinäisten lätkien. Pronssivaluvariskin sai silmälasit. Ensimmäisen kuvan tuotokset ovat suoraan uunin ja vesikylvyn jälkeen käsittelemättömiä versioita. Toisia koruja on jo kylvetetty hapoissa, harjattu, mutta uusintaharjaukset, kiillottamiset, lakkaukset ja kuvansiirrot odottavat. Jokunen kivikin täytyisi liimailla.

Pronze clay works

In fact there's no clay in the proze clay, but the feeling is just the same. Before baking dried works are fragile but after owen they are pure metal. Facinating material indeed. 

Takalinnakekreivi Hubert Marzipanio haluaa pitää yllä perinteikästä pukeutumista, jolla voi viitata ylhäiseen syntyperäänsä: röyhelömäinen kaulavaate ja solkikengät. Kotosalla Hubert mieluiten kuitenkin lukee lehtiä kirjastonsa nojatuolissa  aamutakissaan ja tohveleissaan.

Molemmat keramiikkahahmot saivat idean sekoituksena puupalikasta "Impi kastautuu" ja Late Lampaan maajussista :D

Nobles

Weekday duchess Charlotta Silvia von Hipperton and back bastion earl Hubert Marzipanio. (Ceramics, prefigurations: wooden stick lady and a farmer from the Shaun the sheep.

Valitsin koulussa 9-vuotiaana tekniset työt. Osaksi siksi, että silloinen tekstiilityönopettaja oli pelottava ja toisaalta järkeilin, että puutöitä olisi vaikeampi tehdä kotona kuin ommella. Tähän päivään menessä en siis ole neulonut yhtään sukkaa ja olen autuaan tietämätön kantapäiden vaikeudesta. :)

Peruskoulun jälkeen tekniset työt jäivät, kunnes jokunen vuosi takaperin sain ajatuksen tehdä tuohi- ja metallikorsetin, joten ei auttanut muu kuin kirjautua kansalaisopiston kurssille. Muut tekivät järkeviä, käytännöllisiä töitä ja minä pienellä häpeänpunalla vaatteita. (Samaisella kurssilla tein myös sandaalin ja metallitutun.) Jokusen teknisen työn kurssin jälkeen ajauduin kuluneena syksynä puunmuotoilukurssille, jossa voi oikein luvan kanssa veistellä omiaan. Eräässä puunjuuressa näin ensin linnun vartalon, sitten kamelin ja lopulta siitä tuli "Impi kastautuu".  Näen usein asioita "väärin", mutta tässä lajissa siitä on suorastaan hyötyä. Taltan käyttöni ei todellakaan ole hienostunutta, mutta jos puu kertoo muotonsa etukäteen, nikkarointia ei välttämättä tarvitse mittavissa määrin.

Ajatukset muuttuvat muutenkin töiden edetessä. Koivukirjan työnimi oli "Helvetin portin katalogi", mutta lopulta se kertoikin kaskenpoltosta. Saatta kuitenkin olla, että luen kirjaa vielä joskus toisin -liekithän ovat kieltämättä komeat :) 

Kiitokset Tapanillle kurssista!

Ps: Kurssimme tuotoksi on esillä Aulagalleriassa .

Aino, hiusten pesu                                        Koivukirja: kaskenpoltto

Woodworks

This autumn I signed to a wood art course. I like hand working instead of machines and now I really know what  a good chisel means! It is fascinating to find forms from wood pieces.

Suuret kiitokset valajille! Eivätpä olisi omat voimani riittäneet upokkaan ja sulan pronssin kuljettamiseen saatika kippaamiseen. Lupaan ja vannon, etten tee toiste yhtä ylimitoitettua projektia! :) Vaikka kyllä mielessä pyörii taas jotain ideanpoikasta…

Valumuottien avaaminen ja pronssin työstäminen ovat vähän kuin pitkään jatkuva jouluaatto. Koskaan ei ole aivan varma, mitä paketista löytyy ja kuinka kaikki suunnitelmat ovat toteutuneet. Toisinaan jopa valuvirheet ovat niin kiehtovia, ettei niitä välttämättä halua edes korjata.

Ensimmäisessä kuvassa korsetti ennen työstämisen aloittamista ja seuraava kuva 2,5-tuntisen taltta-vasara-kilkuttamisen jälkeen. Eli ei juuri mitään eroa :) Mutta kyllä sieltä alkoi kuitenkin hahmottua saksia, lintuja ja pitsejä -jopa sulkakynääkin. Harmi, etten tullut ottaneeksi kuvaa pohjasta, jonka mukaan tein muotin: Ompelin korsetin pohjan ihan normaalisti (kankaat  leikkujätteistä); rintakoru oli tehtävä keinotekoisesti muovitimantista ja -helmistä liimaamalla. Linnut muotoilin lopulta itse, koska sopivia muovoieläimiä ei löytynyt, ja sulkakynä on tehty sorsan lammen rannalle pudottamasta sulasta. Alunperin hässäkkä näytti väriensä puolesta kammottavalta sirkusteltalta, mutta näissä touhuissa sillä ei ole onneksi merkitystä.

Viimeinen kuva 7,5 tunnin työstämisen jälkeen.

Bronze-corset, hammer and chisel

It took two men to lift a corset with mould cover. After two hours hammering I hardly could move it to the stock by myself. You may see - or not - what change it's gained after 2,5 hours work :) And a cut finger and a tiny cast piece to the eye. Next time gloves and goggles? 

Onneksi mosaiikin/keramiikan/kierrätysmuotoilun/hopesaven opettajani patisti tekemään kesken jääneet mosaiikkiasusteeni loppuun. Kun vielä löytyi sopiva pitsikin, ei ollut enää tekosyitä, miksi en nikkaroisi käsilaukkua ja hattua loppuun ja Aulagallerian näyttelyyn.

Kiitokset Sailalle ihanista kursseita! Ja kiitokset kotitalousopettajalle säröilleistä lautasista! 

I start one project and then other and then new one and second one… Some of them will get finished but there are always several unfinished projects waiting. Never ending story got the end this time: a mosaic purse and a hat.