Aina täytyy näköjään olla meneillään joku hulluus, johon paneutuu oikein antaumuksella. Miksikäs ei samalla kaksi. Kaivoin tuossa vanhan kivi-innostukseni taas päivänvaloon ja selittelin kivihankintojani tekosyyllä, että ne ovat olennainen osa pronssitöitäni. Uusille pronssitöille sai puolestaan oikeutuksen, koska sattui löytymään oikein sopiva kivi. Eli kehä oli valmis: lisää pronssia, joille lisää kiviä, joille lisää pronssia jne. Joku murjaisikin, että taidan elää kivikautta :)

 

Nyt on sitten kilokaupalla molempia, jopa valmiiksi teoksiksi saakka kehiteltyinä, vaikka keskeneräisiäkin on vielä roppakaupalla odottamassa sekä valamattomia että valettuja. Kutsunkin valimoa/pajaa nykyään onnelaksi, koska siellä vain on niin mielekästä tekemistä ja loistava opettaja auttaa aina, kun tulee ongelmanpoikasta. Toisaalta haluan aina itse ensin yrittää ratkaista muotitusonglemaa, koska se on mukavasti haastavaa. 

 

Kivillä on oma symbolinen merkityksensä töissäni. Saman kivilajin merkitys saattaa kuitenkin vaihdella työn kokonaisuuden mukaan. Kivistä kohdistuu lisäksi itseäni kohtaan viehättävä nöyryytys: tekipä itse omin käsin kuinka parhaansa, luonnon muodostama kivi vie kuitenkin aina voiton.

Tällä herkellä mielen päällä näyttää olevan naisten oikeudet, itsetutkiskelu ja ympäristökatastrofi, mutta joitain kepeitäkin aiheita on aina vastapainoksi tekeillä.

Kuvissa on joitain viimeisimpiä kivillä varustettuja pronssitöitä. Esim. kettu lähti liikkeelle ihan savimallin muotoilusta ja pitkällisen nikkaroinni jälkeen valmista tuli. Tosin välillä usko alkoi loppua, sillä arvioin pronssin lämpölaajenemisen väärin ja taisipa tuo mallikin muotituksessa rojahtaa, joten kuinka ollakaan kivi ei mahtunutkaan korkeussuunnassa työn sisään -heitto oli vieläpä melkoinen! Seuraavaksi miettimään ratkaisua ongelmaan... :) Tämä touhu on koko ajan yhtä ongelmanratkaisua. 

 

 

 

Heavy stuffs

 

When I find a new stone I have to make a new bronze work inspired by it and then I invent a brand new bronzework and use it as an excuse to buy a new stone. That's the hard but unavoidable way to stuff your home full of stones and bronze. One nice day you'll move and there is no one to help you. I wonder why?